ELÄMÄNI USKOMATTOMIN HETKI

LIFE, TRAVEL, SLOW FASHION


Super monta kuvaa musta uikkareissa ja surffilaudan kanssa, mutta en vain millään voinut karsia näitä tämän enempää. Sorry! (not sorry haha). Näiden täytyy olla aivan lempparikuvat mitkä on musta koskaan otettu. Taitaa olla näiden kanssa jaetulla kärkisijalla! Tämä hetki ja surffi oli ihan maaginen. En voi väittää että olisin ollut maaginen laudan päällä, testasin ekaa kertaa edistyneille tarkoitettua lautaa ja heh, homma saikin uuden haasteen! 
Jos tää hetki surffaamisen jälkeen, kun kuoriuduin mun märkäpuvusta ja hetken heiluin laudan kanssa rannalla, oli niin mieleenpainuva ja tallentui näihin kuviin niin upeasti, voitte ehkä kuvitella kuinka siistiä oli istua aalloissa ja (yrittää) surffata auringon laskiessa ja kaiken värjäytessä vaaleanpunaiseksi? En tule koskaan unohtamaan sitä hetkeä ja sitä tunnetta mikä itsellä oli juuri tällöin. Kun suljen silmäni voin vieläkin kuvitella olevani tässä illassa ja näissä aalloissa. Näistä kuvista mun mielestä vielä paremmat tekee sen, että oon oikeasti ihan uitetun koiran näköinen. Tukka takussa, märkänä, mutta niin onnellisena. Usein sitä näkee niitä lavastettuja kuvia, tilanteita ja hetkiä, mutta tän aidompaa ei oikeasti voisi kai olla. Tää on niin 100% todellinen hetki, uskomaton sellainen. 
Oon jo viime kerralla kirjoittanut miten sitä surffaamisen kanssa tuntee elävänsä, olevansa juuri siinä hetkessä sata prosenttisesti. Kuinka sitä tuntee olevansa yhtä maapallon ja meren kanssa ja kuinka sitä unohtaa kaiken muun paitsi mitä juuri nyt tekee. Musta tuntuu että mä tarvin mun elämään enemmän näitä hetkiä, jolloin oon 100% paikalla, yhdessä hetkessä. Mun "ylivilkkaat" aivot kun kirmaa yleensä jo sitä seuraavassa asiassa mun mielessä ja harvoin keskityn täysin yhteen asiaan kokonaan. Ainut mikä tulee mieleen on lukeminen, siihen osaan uppoutua täysin. Surffaaminen on ihan jotain muuta mitä mä oon koskaan tehnyt. Oon kokeillut monia urheilulajeja, mutta mikään ei oo ehkä samalla tavalla tyhjentävää ja voimaannuttavaa kuin surffaaminen. Lähelle pääsee varmaan lumilautailu ja ratsastaminen. Lautaillessa pääsee samanlaiseen flowtilaan, mutta sen hetken taika on jotenkin ohuempi. Lumi laudan alla ei tunnu samalla tavalla elävältä ja vaativalta kuin meri. Lautaillessa tuntee elävänsä, rakastan sitä vauhdin huumaa, mutta ehkei se enää haasta mua samalla tavalla kuin surffaaminen. Tai en uskalla lähteä haastamaan itseäni sen suhteen että alkaisin harjoitella jotain vaarallista :---D Oon ratsastanut vain muutaman kerran, mutta ehkä siinä on jotain samaa kuin surffaamisessa. Yhteistyötä jonkin elävän kanssa, joka vaatii kaiken keskittymisen ja hetkeen uppoamisen. Mene ja tiedä, mutta musta tuntuu että surffaaminen tekee hyvää mulle, sielulle ja keholle. Tätä siis lisää.
Kuvista pitää kiittää Äitiä, sormet melkein jäätyneenä hän näitä mulle räpsi 
Surffaamisesta puheenollen, pakko päästä jonnekkin lämpimään surffileirille. Asap, nyt heti. Ei tätä lajia oiken pysty hallitsemaan jos sitä pääsee testaamaan vain harvoin, joten nyt kun surffaaminen on vielä hyvin muistissa pitäisi tän vuoden aikana kyllä päästä lähtemään jonnekkin tehotreenaamaan. Surffaaminen on niin paljon enemmän kuin mitä mä nyt osaan ja tahdon kyllä kovasti oppia enemmän. Bali kiehtoisi niin paljon ja siellä jos missä ainakin surffaaminen onnistuu. Hehe, miten ois? :---D

Likes

Comments

Reetta Pellikka
Reetta Pellikka,
Kiitos ❤ Suosittelen kyllä kokeilemaan, toivottavasti sulle tulee mahdollisuus pian eteen :--)www.blogger.com/profile/128716114949887362
Reetta Pellikka
Write a comment...
IP: 82.99.3.229