ETUOIKEUTETTU

LIFE, TRAVEL

Mä olen etuoikeutettu.

En voi sanoin kuvailla kuinka kiitollinen ja onnellinen oon tästä tilaisuudesta, että saan matkustaa ja asua Uudessa-Seelannissa. Tiedän että tämä ei todellakaan ole arkipäiväistä tai mahdollista jokaiselle ja en voi tästä oikein mitään muuta kiittää kuin mun perhettäni. Olen etuoikeutettu ja se on minun mielestäni hyvä tiedostaa ja tunnustaa. Perheeni ei ole ehkä se normaalein taustaltaan, riiippuen miten normaali määritellään. Itselleni tietenkin oma perheeni on se normaali, tavallinen, mutta tiedostan että se eroaa ehkä muista perheistä taustoiltaan jonkin verran. Vanhempani työn vuoksi olemme ennenkin asuneet ulkomailla, Englannissa ja Kanadassa. Itse olen syntynyt Saksassa, vanhempieni siellä asuessa. Tässä valossa voi melkein todeta, että tämä muutto tänne on melkein normaalia. 
Normaalia ei ehkä tosin ole se, että vielä näin "vanhana", pian 24-vuotiaana lähtee asumaan ulkomaille perheen kanssa. Mutta, mulle taas, tämä on taas ihan normaalia. Mä olen erittäin perhekeskeinen ihminen. Ehkä tästä liikkuvasta lapsuudesta ja muutoista johtuen perheestä on todellakin muotoutunut mulle se tukijalka ja niin tärkeä osa mun "aikuis"elämää, että pidän tätä reissua perheen kanssa ihan normaalina. Vaikka periaatteessa oon muuttanut pois kotoa jo 18-vuotiaana, oon aina kesäksi palannut opiskeluiltani kotiin ja kotikoti on siksi minulle vielä aikalailla se koti. On etuoikeutettua se, että pystyy vielä "aikuisena" palaamaan kotiin, omaan huoneeseen ja oman perheen luo jos sitä tarvistee. Ja muutenkin, vaikkei sitä tarvitsisikaan. Kotiin on aina ihana palata. 
Koska muutin "niinkin" aikaisin pois kotoa (tiedän että monet muuttaa jo aikaisemminkin!) ei mulle oikein koskaan oo tullut tarvetta itsenäistyä kunnolla tai ottaa mitään pesäeroa perheeseen. Pystyn samaan aikaan olemaan strong independent woman ja tulla kotiin perheen luo asumaan. Nautin erittäin paljon siitä ajasta jota saan viettää perheeni kanssa, varsinkin sen jälkeen kun olen asunut vuoden Norjassa ja nähnyt perhettäni kamalan harvoin. Onneksi hekin nauttii siitä että mä oonkin yhtäkkiä heidän kanssaan 24/7 ja haluaa ottaa mut mukaan tänne Uuteen-Seelantiin. Ei se ole ehkä mikään itsestäänselvyys.
Olen siis kiitollinen ja onnellinen. Sanoinkuvaamattoman onnellinen, tuntuu että oon saanut nämä viimeiset kaksi kuukautta todellakin elää unelmaani. En ole pitkään aikaan ollut näin vapaa vastuusta ja rehellisesti lomaillut vailla murhetta töistä tai opiskeluista ja uskon että se on tehnyt mulle hyvää. Oon muutamaan kertaan Instagrammin (@reettachristina) kuvatekstissä todennutkin, että pahasti näyttää siltä ettei mun matkakuumetta kovin helposti tyydytetäkkään. Tuntuu että oon vieläkin aivan yhtä innoissani reissaamisesta täällä ja täällä olosta kuin ensimmäisinä päivinäkin. Jano uusien paikkojen näkemiseen ja kokemiseen on kovin suuri mulla ja tästäkin voi ehkä vain kiittää vanhempia. Kiittää siitä kun meitä on pienestä pitäen viety maailmalle ja opetettu että tällä pallolla on paljon annettavaa meille.  
Monesta muustakin syystä voin sanoa että olen etuoikeutettu, mutta näistä kaikista tärkein ja suurin on kuitenkin se, että kuinka rakastavaan ja ihanaan perheeseen oon syntynyt. Ja se on jo jotain.

Kiitos

Likes

Comments

Kati
Kati,
Wau, kiitos tästä tekstistä <3www.blogger.com/profile/183600312192484539
Reetta Pellikka
Reetta Pellikka,
ole hyvä ja kiitos kommentista♥ www.blogger.com/profile/128716114949887362
Write a comment...
IP: 82.99.3.229