KULUTAMME JOTTA OLISIMME OLEMASSA

SLOW FASHION

Kulutan siis olen. Kuluttamisesta on tullut elämisen itseisarvo ja todistus siitä, että on olemassa ja varteenotettava kansalainen. Ostovoiman kasvaminen on ollut avain talouden pyörimiseen ja vielä muutamia vuosia sitten ei kovin moni kyseenalaistanut kuluttamista toimivan yhteiskunnan osana. Edelleen minimalismi ja ostamattomuus on extreme muotoja, joille nostellaan kulmakarvoja. Normaalimpaa on se, että kuluttaa tasaiseen tahtiin sen suurempia miettimättä.

En muista missä vaiheessa siirryin lapsesta kuluttajaksi, mutta epäilen sen tapahtuneen jouluna tulevien lelulehtien ja yläasteen välissä. Ala-asteella ja yläasteen alkaessa, ainut kuluttaminen mikä mua kiinnosti taisi olla kirjat, koska vaatteet oli mulle välttämätön paha ja kosmetiikka ei kiinnostanut. Jälkeenpäin ajateltuna elin lapsuuteni lintukodossa, jossa kouluun sai lähteä verkkareissa ja kotona viihdykkeenä oli legot, kirjat ja laakea maaseutu. En tiennyt oikein mistään muusta, koska 90-luvun ja 00-luvun taitteessa se missä ympäristössä eli määritti sen mistä tiesi. Tänä päivänä pääsee käsiksi samoihin asioihin reaaliajassa, asuit sitten keskellä metsää tai suurkaupungissa, jolloin meistä tulee kuluttajia heti syntymämme jälkeen.

On vaikeaa olla kuluttamatta. Siitä on melkein tehty mahdottomuus ja ei todellakaan ole heikon luonteen merkki, jos ei pysty vastustamaan alati vainoavaa ja houkuttelevaa kulutuskeskeistä viestintää. Olen itse jatkuvassa markkinointiviestien ja -ärsykkeiden ympäristössä, niin somessa, netissä kuin Oslossa kaupungilla työmatkallani. Vaikken aktiivisesti katsoisi mainoksia, sisältö-markkinointia tai kaupan näyteikkunoita, piirtyy mun verkkokalvoille jatkuvalla syötöllä informaatiota, joka valuu pikkuhiljaa mun alitajuntaan. Ja muutaman päivän päästä huomaan "haluavani ja tarvitsevani" jotain uutta.

Näinä hetkinä on vaikea pysähtyä miettimään ensinnäkin, että miksi haluan juuri nyt tylppäkärkiset nilkkurit (koska näen niitä jatkuvalla syötöllä mun instagram fiidissä) tai että miten ne muuttaisi mun elämää niiden ostamisen jälkeen (ei mitenkään, koska mulla on jo ennestään muutamat nilkkurit kaapissa enkä tarvitse uusia). Jos todellisuudessa ostettaisiin vain tarpeeseen, minä olisin lopettanut ostamisen jo kauan aikaa sitten. Mulle henkilökohtaisesti vaatteet ja muoti on se "heikko" kohta ja vaikken lapsena ja esiteini-iässä ollutkaan kiinnostunut pukeutumisesta, tilanne on muuttunut melkein päinvastaiseksi.


Kuluttamisesta on tullut se oletus-vaihtoehto, josta pitää tietoisesti pyrkiä pois. Mutta helppoa se ei ole! Miksi ostamme, koska emme osta enää tarpeeseen? Mistä kokemamme tarve jollekin vaatteelle tai tuotteelle tulee, jos se ei ole todellinen? Mitä koloa se ostaminen ja kuluttaminen meidän elämässään täyttää? Kyse taida olla fyysisestä kolosta vaan henkisestä.












Kun tarpeeksi pitkään näin kuvia tästä Marimekon Unikko neuleesta ja kuulin että se on melkein loppuunmyyty, uskottelin itselleni että tarvitsen sen ehdottomasti elämääni. Enhän mä oikeasti yhtään uutta neuletta kaipaa, mutta toisinaan tunnesyyt voittavat järjen.


Huomaan että jos päätän harkita jotain asiaa yön ylitse, unohdan 90% näistä mun haluamista jutuista. Pahimpia tilanteita on tietenkin ne, kun kyseessä on tarjous tai että tuote on jo loppumassa. Näissä tilanteissa on turhankin helppo tuudittautua siihen ajatusmaailmaan, että on löytänyt jotain ainutlaatuista ja että aikajänne ostamiselle on nyt tai ei koskaan. Verkkokaupat varsinkin hyödyntää tätä piirrettä ihmisissä häikäilemättömästi. Kuinka monta kertaa olette ostanut jotain vähän kiireellä sen vuoksi, että tuotteen hinnan vieressä lukee "alennus päättyy 1 tunnin kuluttua" tai että kun valitsette kokoanne sen viereen tulee ilmoitus "vain 1 kappale jäljellä!"? Vain huomataksenne, että seuraavan päivänä sivustolla on uusi alennus ja vieläkin "vain" 1 kappale jäljellä sen jälkeen kun ootte ostaneet sen viimeisen parin?


Miksi päädyn toistuvasti siihen tilanteeseen, että asia mitä olen ollut 100% ostamassa eilen on tänään jo unohtunut? Kuinkahan montaa asiaa mä hetkellisesti haluan ostaa päivän aikana?


Kulutamme koska haluamme kuulua joukkoon. Haluamme olla hyväksyttyjä ja arvostettuja. Haluamme uskoa siihen, että vielä tämä yksi tavara, vaate, meikkituote niin olemme yhä “lisää adjektiivi” kuin ihailemamme mainoskuva, julkkis tai tuttu. Niin raadolliseltakin kuin se kuulostaa, uskomme alintajuntaisesti siihen että uudet tavarat voivat muuttaa meidät haluamamme laisiksi ihmisiksi. Siihenhän koko markkinointiala perustuu. Meille myydään mielikuvaa, jonka voi saavuttaa vain sen markkinoitavan tuotteen avulla.




Me kulutetaan epävarmuuteen, haaveisiin, toiveisiin, stressiin, huonoon oloon, unelmiin, emmekä tarpeeseen. Ollessamme onnellisia ja tasapainossa itsemme ja elämämme kanssa, olemme vähemmän alttiita mielikuvamarkkinoinnille, koska emme kaipaa mitään muuta. Mutta kun olemme väsyneitä, stressaantuneita tai onnettomia, lupaus siitä että tämän tuotteen avulla elämämme on parempaa on paljon houkuttelevampi.


Kun mä olen väsynyt tai vähän turhautunut, on hyvin helppo sanoa kyllä ihanalle kenkäparille, koska tiedän sen kutkuttavan tunteen mikä tulee siitä kun saan käsiini jotain uutta. Kaipaan sitä hyvää tunnetta, koska jokin muu osa-alue mun elämässä on puutteellinen. Uuden tavaran kautta saa hyvää oloa nopeasti, muttei todellakaan kestävästi miltään kantilta tarkasteltuna. Kutkuttava tunne ei kuitenkaan kestä kauaa ja ennen kuin huomaankaan oon jo ostamassa seuraavaa asiaa, seuraavaa kutkuttavaa tunnetta. Sanomattakin on selvää, että tämä käyttäytymismalli ei ole kestävä miltään kannalta, kaiken vähiten maapallon kannalta.

Olenkin alkanut ajattelemaan sitä, että emme osta todelliseen tarpeeseen, vaan tarpeeseen täyttää jokin kolo elämässä. Ja koska tämä kolo mun elämässä on vaikka liian vähäiset yöunet, ei uudet kengät tule tätä tarvetta täyttämään. Ja seuraavana päivänä oon kuluttanut sen kutkuttavan tunteen loppuun ja kaipaan uutta annosta. Tämän vuoksi onkin ehdottoman tärkeää löytää sitä kutkuttavaa tunnetta jostain muualta kuin materiasta tai kuluttamisesta. Haluan oppia siihen, että seuraavan kerran kun mua väsyttää töiden jälkeen en kävele ensimmäiseen vastaantulevaan vaatekauppaan, vaan kävelen puistoon ja hengittelen raikasta ilmaa puiden alla.


En usko että musta tulee koskaan minimalisti, joka ostaa vain ja ainoastaan tarpeeseen. (tarkoittaen että tuskin enää ostaisin mitään muuta kuin ruokaa) Toivon toki että kehityn ostotottumuksissani niin lähelle tätä kuin vain on mahdollista ja en käytä shoppailua itseni hyvinvoinnin "parantamiseen". Siinä missä ennen saattoi sanoa shoppailun harrastuksekseen tai olevansa shopaholic, ei enää tulisi mieleenkään kuvailla itseänsä noilla sanoilla. Siinä missä ennen lähti vartavasten shoppailemaan, nykyään ei todellakaan tule muuten vaan lähdettyä kauppoja kiertelemään sillä ajatuksella, että haluan ostaa asioita. Kulutustottumukseni on järkevöityneet älyttömän paljon viime vuosina, mutta vaikein tapa kitkeä pois taitaa olla juurikin se tunteisiin ostaminen elämän ollessa vähän epätasapainossa.

Ensimmäinen ja tärkeä askel siitä irti pääsemiseen on ehdottomasti se, että tunnistaa miksi haluaa ostaa ne uudet kengät. Tunnistaa sen että on ostamassa jotain todennäköisesti vain sen vuoksi, että se hetkellisesti tekee onnelliseksi. Tän jälkeen voi ainakin tietoisesti tehdä päätöksen ostamisesta.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Hanna
Hanna,
Todella hyvä teksti jälleen kerran! Samoja ajatuksia itsellä ja tää toimi edellisen kommentoijan tavoin taas motivaattorina jaksaa tutkiskella omia haluja siellä ostamisen takana eikä vaan suuna päänä sännätä uuden materian perässä 😊 tää on kyl mun lempi muotiblogi, jos tän sellaiseksi saa mieltää 😊 mukavaa marraskuun jatkoa!
ReettaPelli
ReettaPelli,
Kiitos!! huippua kuulla <3 Musta on jo iso askel eteenpäin, että pysähtyy hetkeksi miettimään niitä omia tuntoja ja syitä ostamiselle, koska tiedostaminen johtaa varmasti eteenpäin haluamalla suunnalla. Ja vitsit tulipa ihana mieli sun kommentista!! kyllähän tää on edelleen muotiblogi, ehkä vain slow fashion blogi :--D Kivaa marraskuuta myös sulle!
nouw.com/reettapelli
JenniferIgnatius
JenniferIgnatius,
Wow taas hyvin kirjoitettu! Itekkin alkanut miettimään tarkkaan miksi ostan ja milloin😍 saan paljon inspiraatiota sun teksteistä <3
nouw.com/jenniferignatius
ReettaPelli
ReettaPelli,
kiitos!! ihan parasta kuulla tälläistä palautetta!! <3 On myös ollut tosi ihanaa huomata, että yhä useampi alkaa oikeasti miettimään huolella omaa kuluttamistaan ja mitä ostaa 🤩
nouw.com/reettapelli
Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229