Kuukausi takana vaatehaastetta ja se paljasti minkälainen olen kuluttajana

SLOW FASHION


Tammikuu on tuntunut melkein puolen vuoden mittaiselta ja vähän sama tunne on ollut vaatehaasteesta. En suoranaisesti ole katunut sitä että lähdin tähän projektiin, mutta on ollut toisinaan välillä vaikea miettiä muuta kuin tätä haastetta ja mihin vaatteisiin haluan tämän kiintiön käyttää. Kirjoitin siitä blogiin tammikuun alkupuoliskolla, vaikka olin ottanut sen toteutukseen jo tammikuun alusta. Jos haluatte lukea siitä tarkemmin niin täältä löytyy syitä haasteen taustalta ja tarkemmat säännöt. Lyhyesti sanottuna, sääntönä on se että kuukauden aikana saa ostaa uutena tai käytettynä vain 2 vaatetta/asustetta/kenkää/laukkua. Tulen yleisesti jatkossa puhumaan vain vaatteista, mutta se sisältää myös yllä olevat kategoriat.


Tammikuun ostos

kuvassa itsetehty villatakki jonka sain valmiiksi tammikuun aikana


Koska olin tehnyt tammikuun 2 ostosta jo siinä vaiheessa kun haasteen aloitin on tää kuukausi tuntunut jotenkin todella pitkältä, koska en ole voinut ostaa mitään. On huvittavaa myöntää se itselle, miten isossa osassa ostaminen onkaan omassa elämässä. Epäilen kyllä vähän että tää ikuinen marraskuu on myös vaikuttanut siihen, että tammikuu on tuntunut venytetyn pitkältä. Oli ehkä vähän syvään päähän hyppäämistä aloittaa vaatehaaste siten että kuukauden kiintiö oli jo käytettynä, mutta ehkä se toimi juuri sinä herättelynä mitä kaipasin. Loppupeleissä tämä kuukausi on mennyt aika helposti, en yksinkertaisesti ole käynyt liikkeissä joissa voisin hairahtua. Kun en ole käynyt vaateliikkeissä olen kierrellyt sisustusliikkeitä annoksen saamiseksi, koska ne ei kuulu lakon piiriin. En koe että mulla olisi ongelmaa sen suhteen että ostaisin paljon koti-tavaraa, joten haaste keskittyy nimenomaan vain vaatteisiin. En onneksi ole lakkopäissäni hairahtanut tuhlailemaan sisustustavaraankaan mitenkään huomattavasti ja oma kulutuskäyttäytymiseni mitä tulee tavaraan on täysin erilainen kuin mitä tulee vaatteisiin.


Sanoisin että olen vaatteiden kohdalla suhteellisen harkitseva kuluttaja, mutta tässä saattaa olla vähän omaa kehua. Mun on uskomattoman helppo ihastua johonkin vaatteeseen (tai siihen kuvitelmaan mikä siitä vaatteesta mulle tulee) ja ostaa se. Varsinkin jos kyseessä on second hand vaate suhteellisen huokealla hinnalla varustettuna. Sen sijaan tavaroiden ostamisessa olen naurettavan tarkka ja saatan käyttää huomattavasti aikaa siihen että löydän juuri sopivan tavaran itselleni. Kaiken lisäksi tavaran suhteen olen huomattavasti pihimpi kuin vaatteiden, enkä tykkää käyttää isoja summia kodin sisustamiseen taikka käyttöesineisiin. Hyvin kuvaava esimerkki mun tavaran/käyttöesineen ostamisesta on parin viikon takainen kahvimitta-case.


Meidän Mocca Masterin mukana tullut muovinen kahvimitta meni alkuvuodesta rikki ja koska keitän kahvia päivittäin tarvitsen ehdottomasti uuden lusikan. En missään nimessä halunnut ostaa muovista samanlaista tilalle, koska se menee todennäköisesti jossain vaiheessa rikki. Halusin siis metallisen tai puisen kahvimitan mutta yllättäen niitä ei ollutkaan Oslossa ihan joka kaupassa ja ne mitä oli saatavilla (esimerkiksi Mocca Masterin oma metallinen mitta) oli mun mielestä vähän turhan kalliita tai rumia. Tämän vuoksi kiertelin varmaan viitenä päivänä töiden jälkeen eri kaupoissa vertaillen eri mittoja, kunnes viimein sain ostettua kahvimitan joka tyydytti mun kaikkia kriteereitä. Aikaa tähän keissiin kului varmasti yhden työpäivän verran, mikä on kieltämättä huvittavaa koska kyseessä on vain noin 10€ ostos. Mutta tää osoittaa aika hyvin sen, että tavaran ostaminen ei ole mulla samalla tavalla tunteisiin kytketty kuin vaatteiden ostaminen. Mulla on periaatteena olla ostamatta mitään rumaa omaan kotiini ja oon valmis tosiaankin käyttämään lukuisia tunteja siihen että löydän sen täydellisen vaihtoehdon. Vaatteita sen sijaan voin ostaa tunteella minuuteissa.



ihastelen aina kukkia, mutten koskaan raaski ostaa niitä

tammikuussa on ollut niin lauhaa, että on voinut helposti käyttää keväisiä vaatteita, mikä taas on auttanut haasteen kanssa



En ole uskaltautunut mun lemppari kirpparille koko tammikuussa kuin vain yhden kerran ja se on ollut vähän surullista. En halunnut aiheuttaa itselleni houkutuksia kirpparilla, joten pidin parempana ratkaisuna pysytellä kokonaan poissa kun vaatteiden ostokiintiö oli jo täynnä. Mun on pakko myöntää heti alkuun, että mun itsehillintä on aika olematon jos houkutus on nenän edessä. Huomaan kuitenkin kaipaavani mun kirppisharrastusta, johon kuuluu isona osana ja ehkä tärkeämpänä puolena kuin ostaminen, tutkailu ja katselu. Tykkään nimenomaan viettää aikaa kirpparilla ja tutkailla erilaisia esineitä. Kirpparilla käymisen päätarkoitus ei olekaan se, että sieltä aina löytyisi jotain ostettavaa. Oon innoissani siitä, että kuu vaihtuu nyt ja voin taas vähän rennommin käydä kirpparilla katselemassa.


Oon tammikuun aikana huomannut itsessäni sen, että en todellakaan ole immuuni fear-of-missing-out:lle, vaan olen kärsinyt vähän alennusmyynti-fomosta jossa pelkään hyvän diilin menevän sivusuun tämän haasteen vuoksi. Yritän muistuttaa itselleni, että alennuksia tulee uusia ja jos en ostaisi tuotetta täydellä hinnalla niin onko oikeutettua ostaa se siksi että se on alennuksessa? Paljon järkevämpää on ostaa vähemmän ja parempia vaatteita täydellä hinnalla, kuin alennuksesta melkein täydellisiä tuotteita. Oon kirjoittanut tästä piirteestä itsessäni jo aikaisemmin, että jostain syystä tyydyn todella helposti johonkin tuotteeseen joka on melkein-täydellinen koska se on alennuksessa. Tämä on johtanut siihen, että mulla on kaapissa paljon samanlaisia tai samankaltaisia melkein-hyviä vaatteita ja edelleen etsin sitä täydellistä versiota. Miksi en voi vaatteiden suhteen toimia samalla tavalla kuin sen kahvimitan kanssa?


Miten teidän tammikuu on sujunut?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Ano
Ano,
Voi, olen ihan samanlainen shoppailija kuin sinä. Itselläni myös se, että "saan ostaa vain2" kahlitsee ja ahdistaa. vaikka joskus en edes ostaisi 6kk mitää 😃
FashionStatement
FashionStatement,
heh mulla ei taida olla vaaraa etten kuuteen kuukauteen ostaisi mitään :--D Joten siksi tää rajoitus taitaa olla mulle aika toimiva! Oon kanssa huomannut, että kun tietää että budjetissa on vain 2 ostosta niin jotenkin sitä harkitsee paljon tarkemmin sitä mitä ostaa ja arvostaa niitä ostoksiaan paljon enemmän! nouw.com/fashionstatement
Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229