MEIDÄN EI TULE MAHTUA VAATTEISIIN, VAAN VAATTEIDEN MEILLE

Hetken mielijohteesta eilen julkaisin instagramin storyssä videomuodossa mun ajatuksia siitä, miten vaatteiden koko merkinnät on ihan merkityksettömiä ja vähän huvittavia. Sain ihania ja ajatuksella kirjoitettuja viestejä mun seuraajilta ja toistuva ajatus oli se, että tästä asiasta ei oikein kukaan puhu missään mitään. Ja tän vuoksi mä ajattelin kirjoittaa tästä ihan oman postauksen verran, koska tuntui että siinä extempore kuvatussa videossa en ihan täysin saanut sanottua mitä kaikkea mä tästä aiheesta ajattelen. Ja myös siksi, että mä uskon että tää keskustelu on niin tarpeen! Meidät on pienestä asti opetettu siihen ajattelutapaan yhteiskunnan/markkinavoimien puolesta, että meidän tulee olla jotain tiettyä kokoa ja vaatteiden lapussa pitää lukea just tää koko. Auta armias, jos huomaatkin kaupassa että vitsit nyt en enää mahdukkaan siihen mun "kokoon" ja pitää ottaa isompi "koko".


Syy miksi innostuin tästä puhumaan, oli se että mun päällä oli bleiseri ja puvunhousut setti, joiden kokoa en uskoisi kenenkään arvaavan jos näkisivät ne mun päällä. Pidän itseäni aika normaalina tyyppinä koon puolesta, "normaali painoinen" ja aika normaalin pituinen, tosin muuttuvana tekijänä on se, että mulla on päärynävartalo (mua huvittaa nää hedelmä-määritelmät). Päärynä meinaa siis sitä, että mulla on tavaraa reisi/peppu/lantio alueella, mutta suhteessa sitten kapeampi vyötärö ja mun harmiksi tästä vartalomallista ketjuliikkeiden kaavottajat ei oo koskaan kuullutkaan. Vaatteet tehdään _aina_ siihen muottiin, että kyseinen henkilö on ns. yhtä paksu joka kohdasta vartaloa. Mutta tää onkin jo ihan toinen tarina, eikä niinkään liity paljoa vaatteiden kokoihin. (johtaa vaan siihen, että joudun ottamaan aina ala-osissa isomman koon joka ei istu koskaan hyvin vyötäröllä) Kysyinkin että mitä kokoa mun ajatellaan käyttävän vaatteissa ja sitten paljastin että tämä kyseinen bleiseri oli kokoa 42 ja housut kokoa 44.


Mulla meni aika pitkään että ymmärsin vaatteiden lapuissa olevan numeron olevan vain numero. Että se ei merkitse mitään, eikä varsinkaan määrittele mua mitenkään. Se ei muuta mua mihinkään suuntaan ihmisenä, lukeeko siinä 36 vai se 44. Se on vain numero! Numero, jonka joku on jossain päättänyt kuvaavan just sen vaatteen eroja suhteessa toisiinsa. Se mikä tekee ketjuliikkeiden koko-politiikasta huvitaavaa ja merkityksetöntä on se, että ne ei pidä paikkansa. Ne ei kerro mitään, eikä ne ole minkään standardin mukaisia. Ne vaihtelee älyttömän paljon eri ketjujen välillä ja erittäin paljon myös saman liikkeen sisällä. Ei ole tosiaankaan varmaa, että jos meen esimerkiksi H&M:n ja otan sieltä 5 housut koossa 40, että ne kaikki menee mun päälle. Osa niistä on varmasti isoja, osa pieniä ja osa ehkä sopivan kokoisia. Multa nimittäin löytyy housuja H&M:stä melkein jokaisessa koossa. Vaatteen koko ei kerro mitään siitä minkä kokoinen juuri sä oot!


Mutta kunka moni kuitenkin arvottaa itsensä sen kokolapun mukaan? Ei varmaankaan tietoisesti, mutta alitajunnassa on ajatus siitä että pienempi numero on parempi. Kyllä mustakin tuntuu välillä pahalta, kun otan sen "tutun koon" ja sitten huomaankin että ei helkkari, tää ei mee mitenkään päälle. Totuus vaan on se, että se koko on suuremmalla todennäköisyydellä muuttunut, enkä minä. Mun näppituntuman mukaan tuntuu myös, että koot on yleisesti myös pienentyneet vuosien varrella huomattavasti. Tän vuoksi mä oonkin luopunut sen koon tarkistamisesta tai siihen luottamisesta ja useimmiten katson silmämääräisesti mikä niistä vaatteista olisi ns. mun kokoisen näköinen. Päädyin sovittamaan näitä 44-kokoisia housuja, koska se oli viimeinen pari mitä oli jäljellä. Totesin että ne on aikalailla mun kokoisen näköiset ja yllätyksekseni tai ei, ne oli just hyvät päällä.


Ja tää on se mun pointti. Että ne oli just hyvät päällä. Meidän ei tule mahtua vaatteisiin vaan vaatteiden tulee mahtua meille. Loppu sille tavalle, että otetaan se "oma koko" vaikka se ei olisikaan se paras päällä. Vaatteita sovittaessa on huomattavasti tärkeämpää se, että se istuu hyvin, tuntuu hyvältä päällä ja sopii just sulle, kuin se että minkä numero siinä lapussa on. Kukaan ei näytä hyvältä liian pienissä vaatteissa, varsinkaan siksi koska niiden vaatteiden kantajalla on epämukava olo niissä. Meidän jokaisen vartalot on erimallisia ja erilaisia, minkä vuoksi onkin surullista että meitä yritetään mahduttaa siihe yhteen muottiin, jonka perusteella vaatteet on tehty. Missään ei ikinä kuule siitä, että joku olisi jotain muuta kokoa kuin S tai 36 tai siitä, että ne vaatteiden koot ei oikein kerro mistään mitään. Mä toivon, että tää postaus toimii muistutuksena meille, että vaatekoko on vain numero, jonka joku on sille vaatekappaleelle määrittänyt. Se ei kerro sun koosta oikeastaan mitään, eikä merkitse loppupeleissä mitään. Kokonumerolta on vaikea sulkea kokonaan silmiänsä, mutta mä toivon että mä ja me kaikki opittaisiin ohittamaan se olankohautuksella ja nauttimaan siitä, että voidaan olla meille sopivissa vaatteissa. Vaatteen koon ei tarvitse olla pieni, että näyttäisi hyvältä! Tässä tämän postauksen asussa neule on miesten L-kokoa ja farkut taas tuumakokoa 30 ja molemmat on just hyvän kokoisia mulle. Ja oon sitä mieltä, että näytän just hyvältä tässä asussa ja näissä vaatteissa!


Onnistuin puhumaan kaikesta muusta kuin tästä asusta, vaikka olisi mulla siitäkin pari sanaa sanottavana! Oon tässä viimeaikoina paininut vähän hassun ongelman kanssa. Tykkään toisaalta siitä, että asupostauksissa on vähän enemmän asiaa, jokin punainen lanka tai jutunjuuri, jottei postaus ole ns. tyhjä. Mutta sitten musta tuntuu ettei siihen samaan postaukseen mahdu paria sanaa siitä itse asusta, koska se osa jää irralliseksi. Jotenkin tuntuu kuitenkin hassulta postata asukuvat ja sitten olla mainitsematta, että oon ihastunut beigeen ja varsinkin sen sommittelemiseen samanväristen vaatteiden kanssa. Rehellinen ruskea ei vieläkään oikein iske, mutta beige ja kerma tuntuu just nyt niin uusilta ja raikkailta väreiltä. Kamelin ruskea ja farkkusininen on match made in heaven ja tässä asussa on aika kivat pariisilais-vibat! Löysin myös Monkilta itselleni toisen kivan farkkumallin, kick flare lahkeisen Freyan. Mulle tää kropattu malli tosin on melkein täyspitkä, joten joudun ehkä joko vähän saksimaan tai lyhentämään lahjetta kesää varten. (onko tälläinen asulle omistettu loppukaneetti vähän hassu, jos koko muu postaus käsittelee jotain muuta? Vai onko kiva lukea pari sanaa miksi tykkään just tästä asusta?)


Tykkää-merkinnät

Kommentit

sjomette
sjomette,
Niin tärkeä aihe josta harva puhuu, jota ollaan muutaman kaverin kanssa myös pohdittu! Olen myös tullut siihen tulokseen että vaatekokoihin ei KOSKAAN pidä luottaa! Enemmin kannattaa miettiä miten haluaa vaatteen istuvan ja sen mukaan sitten lähteä kokeilemaan eri kokoja.. Mutta onhan se välillä vähän harmi kun se koko mihin ”yleensä mahtuu” onkin aivan liian pieni. En ole muuten koskaan ajatellut että vaatteiden koot olisi jotenkin pienentynyt mutta mallimaailma kyllä on - toivottavasti se kohta muuttaisi suuntaa.. Uskon että tämäkin vaikuttaa paljon meihin muihin ”normaaleihin” kaikissa eri vartalontyypeissä. 😊
nouw.com/sjomette
ReettaPelli
ReettaPelli,
Jep samaa mieltä!! Mä tykkään just vähän oversized istuvuudesta mikä yleensä tarkoittaa kyllä sitä, että pitää reippaasti ottaa "iso" koko. Tuntuu myös välillä, että vaikka lapussa on eri koko niin kaksi vaatetta saattaakin olla melkein samankokoisia, et ota nyt sitten mistään selvää :----D Toivon kanssa, että mallimaailma muuttaisi suuntaa, koska onhan se nyt selvää että representaatiolla on niin iso vaikutus! Mitä enemmän näkee oman näköisiä tyyppejä somessa yms, sitä "normaalimmalta" tuntee itse olevansa :---D Vaikkei edes vertailisi itseään muihin, niin kyllä se alitajunta sen homman hoitaa herkästi!
nouw.com/reettapelli
Verna
,
Tärkeä aihe! Mullaki tyyli semmonen, että tykkään oversize-mallista. Oma "normaali" kokoni on yleensä s-m, mutta vaatekaapista löytyy kyllä vaatteita kaikkia kokoja xxs-2xl. Yleensä myös shoppailen sekä naisten että miesten osastoilla ja joskus myös lasten puolella, joten oikeiden kokojen löytäminen on aina hirveä operaatio:D varsinkin housuissa, kun on eri kokoista ja vielä eri pituistakin. Oon myös huomannut, että kirppareilla kun valitsee vaatteita niin ei tule ikinä katottua vaatteiden kokoja, kattoo vaan aina että näyttääkö sopivalta:D vois ottaa saman käyttöön vaatekaupoissa asioidessa.
Kyllä se aina vähän kirpasee, kun oman koon vaate onkin liian pieni, mutta toisaalta sitten jo seuraavassa kaupassa se oman koon vaate saattaakin olla liian iso. Että otappa niistä sitte selvää.. toisaalta vartalotyyppejä on niin monenlaisia, että mahdotontahan se on valmistaa kaikille hyvin istuvia. Toivotaan, että tulevaisuudessa mentäs kokoajan enemmän siihen, että vaatteet valmistettas mittojen mukaan, jolloin vaatejätettäki tulis vähemmän (vaikka liekkö käytännössä mahdollista niin että tavallisella kuluttajalla olisi siihen varaa).
Mutta siis mielenkiintoinen postaus, hyvä että tästä puhutaan! Ja se sun instastoori asiasta oli kyllä silmiäavaava.
ReettaPelli
ReettaPelli,
Haha oman koon löytö on kyllä välillä aikamoisen sovittelun takana :---D Mutta on just parempi niin että sovittaa ja katsoo istuvuuden mukaans en oikean koon, eikä sen numeron! Farkkujen koko merkinnät on kyllä yksi villi länsi, luulisi että tuumakoot olisi aina samat mitoiltaan, mutta mitä vielä XD Niinhän se on, että on aika long shot että jokaiselle "vartalotyypille" tehtäisiin omat vaatteet, mutta usein kyllä tuntuu että se muotti mihin nyt tehdään on tosi kapea. Yksilöllistettävyys olisi tietenkin ihan unelma, mutta tosiaan aika mahdoton yhtälö pikamuodin ja halpojen hintojen kanssa. Vaatisi aika paljon asenteen muutosta niin kuluttajilta kuin valmistajiltakin. Tunnistan niin ton, että kirpaisee kun se koko minkä oletti hyväksi ei mahdukaan... tän vuoksi usein otan aina varuuksi vähän isomman koon sovariin, että on sitten mukavampaa hakea pienempi koko kuin isompi koko haha. Kaikkea sitä tekeekään! Helpointa tietty on se että tekisi niinkuin kirpparilla, kuten sanoit ja jättäisi kokonaan välittämättä koista! Kiitos paljon kommentista! On ollut tosi ihana ja mielenkiintoista saada muiden ajatuksia tän aiheen tiimoilta <3
nouw.com/reettapelli
Kotkotuksia
Kotkotuksia,
Täydellisen ihana postaus <3 Tästä ei todellakaan puhuta tarpeeksi - aina vain todetaan, ettei sitä kokolappua tarvitse tuijottaa, muttei kuitenkaan kerrota _miksei_ sitä pitäisi tuijottaa. Olisi melkein parasta, jos vaatteissa ei olisi ollenkaan kokolappuja. Loppujen lopuksi jokainenhan meistä arvioi silmämääräisesti, onko se "oman" koon omaava paita oikeasti sopiva vai ei, ennen kuin menee sovittamaan. Ja postauksesi asusta - täällä toinen beigeen ihastunut!
nouw.com/kotkotuksia
ReettaPelli
ReettaPelli,
voi kiitos paljon<3 Oot kyllä oikeessa! Monta kertaa oon todennut sen oletetun oikean koon kohdalla että ei hele tää on kyllä ihan liian pieni jo silmämääräisesti ja ottanut sen koon mikä näyttää paremmalta. Mutta jotenkin ne "koot" taitaa kyllä pakko olla eroteltuna XD Aika vähälle huomiolle kyllä munkin mielestä jää juuri tän selittäminen, että niihin kokoihin ei voi oikein luottaa ja että ne vaihtelee älyttömän paljon. Jos tää ois enemmän tiedossa niin uskon, että porukka ei ois niin ankaria itseään kohtaan! Beige on kyllä älyttömän hyvä väri<3
nouw.com/reettapelli
mirulehtinen
mirulehtinen,
Ei hitsi, miten hyvä postaus! 🙌 Ja itelle just ajankohtainen. Mun lemppariluottofarkut Monkista hajosivat eilen ja ne olivat kokoa 28. Kävin siis liikkeessä sovittamatta ostamassa samat farkut samassa koossa. Kotona huomasinkin, etten mä saa näistä nappia taikka vetoketjua mitenkään kiinni. Tänään kävin vaihtamassa housut kolme kokoa isompaan ja ne oli just hyvät. Toki oma vartalo on vuoden sisään muuttunut hieman, mutta kyllä omalla tavalla tuntui pahalta ostaa kolme kokoa isommat, vaikka ne oli mulle just passelit enkä näyttänyt niissä mitenkään isommalta. Taas yksi tarina siitä, kuinka koko on vain numero!
nouw.com/mirulehtinen
ReettaPelli
ReettaPelli,
jee kiitos! Monki on mun mielestä farkkujen kokojen kanssa aika onneton, tuntuu että vaikka tää mun koko 30 on ihan eri kokoinen eri malleissa. Joissan jää reiluksi ja joissan auttamatta liian kireä.... Mun mielestä tuumakoon pitäisi nimenomaan olla absoluuttinen mitta siitä tuumamistasta vyötäröllä, eikä sen saisi vaihdella mallien välillä miten se Monkissa vaihtelee. Oon kanssa todennut, että Monkin koot on ns pienentyneet aika nopeasti. Mulla kanssa yhdestä farkusta koko 28, mikä on edelleen hyvä mutta sitten muissa pitää ottaa jo se 30/31. Ja täähän se on niinkuin sanoit!! Eihän sitä näytä mitenkään isommalta isommassa koossa, vaikka sitä jotenkin ajattelee hassusti että noh nyt oon tän kokoinen :----D
nouw.com/reettapelli
Ellinoorapelkonen
Ellinoorapelkonen,
Todella hyvä kirjoitus! Tää koko aihe on ollut tapetilla enemmän esimerkiksi jenkeissä ja briteissä, on hyvä että saadaan tuotua keskustelua tännekkin! Tosta kokojen vaihtelusta. Niin monesti oon pähkäillyt, että miten voi täsmälleen saman mallinen ja saman kokolapun numeron omaava paita olla ihan eri kokoinen päälä, kun kahta eri brändiä oon vertaillut. Mun mielestä on hassua että brändeillä on omat "koot", varsinkin jos on kyse tuumista. Sama ihminen joka käyttää vaikka lindexillä L kokoa, voi käyttää henkka maukalla jopa S kokoa. Vielä kerran kehut hyvästä postauksesta! 💛
nouw.com/ellinoorapelkonen
ReettaPelli
ReettaPelli,
Kiitos! Joo oon huomannut samaa keskustelua youtuben puolella just briteissä, mutta Suomessa tuntuu ettei kukaan oikein puhu tästä. Heh tota samaa oon pähkäillyt ja tuntuu kyllä uskomattomalta, miten ne koot vaihtelee... Farkkujen tuumakoot pitäisi olla mun mielestä standardi, mutta ei :----D Luulis että yritykset hyötyisi siitä, että olisi parempi koko-politiikka, koska silloin asiakas olisi tyytyväisempi? Kiitos vielä kommentista <3
nouw.com/reettapelli
Instagram reettapelliInstagram reettapelliInstagram reettapelliInstagram reettapelliInstagram reettapelli