MIKSI KIRJOITAN SLOW FASHIONISTA?

Oon viimeaikoina kirjoittanut paljon kuluttamisen vähentämisestä ja slow fashionista, siitä mitä se mulle tarkoittaa ja miksi meidän jokaisen tulisi miettiä näitä asioita. Musta tuntuu että oon viimein löytänyt sen oman kohtani ja aihepiirini blogimaailmassa ja somessa ja teidän että näistä asioista mun kuuluukin puhua. Enkä oikein malttaisi kirjoittaa mistään muusta enää! Pyrin siihen, etten ryhdy paasaamaan vaan sen sijaan inspiroin ja tän vuoksi mä halusin kertoa teille miksi mä kiinnostuin niin palavasti slow fashionista.

Jos tietää mun kirppisinnostuksen ja sen, että oon pitkään jo rakastanut kirppareita, niin voisi luulla että second hand ostaminen olisi innostanut mut tän aiheen pariin. Mutta ei, ennen ostin kirppikseltä uuden rinnalla ja vaikka pidin niitä kirpparilöytöjä arvokkaina aarteina, en kuitenkaan osannut ajatella uuden ostamista niin kriittisesti kuin nyt ajattelen. Ostin uutena ja käytettynä ja kulutin muotia sillä tavalla kuten moni muukin, eli kestämättömästi.

Mun blogin pääpaino on aina ollut sen ajatuksen ympärillä, että mun asut inspiroisi lukijaa omasta vaatekaapistaan, joten sinänsä muutos tähän nykyiseen asukuvien osalta ei ole todellakaan ollut kovin suuri. Siitä on kauan, kun viimeksi merkitsin asukuvien yhteyteen vaatteiden ostopaikkoja, jotten kannustaisi ostamaan samoja vaatteita. Vaikka mun pääajatuksena on aina ollutkin tämä kunniakas aate, en kuitenkaan pitkiin aikoihin mitenkään kiinnittänyt omassa kuluttamisessa huomiota siihen, että onko se kestävää ja pitkäkestoista. Vaikka opiskelijana mulla ei koskaan ollut hirveästi rahaa, mikä hillitsi ostamista onneksi jonkun verran, onnistuin aina kuitenkin venyttämään penniä ketjukaupoissa ja mulla oli paljon vaatteita.

Kiinnostuin kunnolla noin vuosi sitten slow fashionista ja kestävämmästä kuluttamisesta ja kaikki kulminoitui siihen, että aloin neulomaan niitä mun villapaitoja itse. Kun itse todisti ja näki sen prosessin ja kaikki ne vaiheet mitä esimerkiksi villapaidan neulomiseen sisältyy, muuttui mun käsitys vaatteiden kuluttamisesta täysin. Kun on omin kätösin ja omaa aikaa uhraten tehnyt ison projektin, se väkisinkin avaa silmiä sen suhteen miten arvokkaita vaatteet ovatkaan ja tosiaankin laittaa stopin fast fashionin kuluttamiselle. En osaa ehkä sanoiksi sitä täysin muodostaa, miten radikaalisti neulominen on muuttanut mun ajatusmaailmaa muodista, mutta niin on käynyt. Sen myötä oon myös huomannut, miten vähän osa ihmisistä arvostaa vaatteita, vaikka ne olisikin mittatilaustyönä ja käsin tehtyjä hyvistä materiaaleista. Oon nimittäin saanut jonkun verran tiedusteluita, että paljollako neuloisin jonkun villapaidan ja kun olen hintani (joka on kaikkeen nähden hyvin edullinen) sanonut on surullisen monen kiinnostus aiheeseen lopahtanut täysin. Miksi meidän mielestä kaiken pitäisi saada 20 eurolla?

Näiden asioiden yhteisvaikutus on tehnyt musta hitaan muodin puolesta puhujan ja se koskee mun kohdalla kaikkia vaatteita, eikä vain niitä mun villapaitoja. Ihan samalla tavalla arvostan muiden tekemää työtä mun vaatteiden eteen ja olen valmis maksamaan laadusta ja eettisistä työolosuhteista enemmän ja/tai ostamaan vähemmän. Eli tää on se syy miksi näistä asioista on tullut mulle niin tärkeitä tän vuoden aikana ja toivon että tää ehkä inspiroi teitä miettimään muotia myös tältä kannalta.

Onnistuin jälleen kerran puhumaan kaikesta muusta kuin tästä asusta, mutta se on loppupeleissä jo yhdessä ja erikseen nähty täällä blogin puolella aika moneen otteeseen. Teddytakki ja Dr. Martensit on liimautuneet mun päälle ja se mitä niiden kanssa on puettuna vaihtelee vähän päivittäin. Tällä kertaa päälle päätyi tummat suorat housut ja samansävyinen neule (x2) ja tykkään tosi paljon tän asun monokromisesta ilmeestä! Kirjoitin jo aiemmin miten tykkään martenseista paljon puvun housujen kanssa ja tässä on jälleen yksi todistuskappale siitä, että se kombo toimii.

Mä haluaisin kuulla miten te ootte innostunut slow fashionista ja kestävämmästä kuluttamisesta? Oletan että jos lukee mun blogia niin nää asiat kiinnostaa edes jonkun verran :--D