MITEN LÖYTÄÄ YSTÄVIÄ AIKUISENA?
kuvat: Terhi Suanto
Oon täällä blogin puolella pariin otteeseen kertonutkin että 90% mun kuvista mä kuvaan yksin käyttäen jalustaa ja ajastinta. Loput kymmenen prossaa kuvaa joko äiti, sisko tai poikaystävä. Harvinaista herkkua on mulle se, että voin asettua kameran eteen ja joku toinen hoitaa napin painamisen! Se on niin harvinaista että silloin tuntuu että en oikein osaa edes poseerata kenellekkään muulle ja mun kaikki ajatukset menee siihen jännittämiseen että on jonkun kuvattavana, varsinkin jos kyseessä ei ole perheenjäsen :----D Luulisi että tässä näiden vuosien aikana olisi jo oppinut seisomaan linssin edessä rennosti. Vielä harvinaisempaa on siis se, että kameran takana seisoo henkilö joka on oikeasti kiinnostunut kuvaamisesta ja yhtä innoissaan siitä kuin minä. Yleensä joudun maanittelemaan poikaystävän kameran taakse ja lahjomaan häntä niskahieronnalla, että saan jotain kuvia itselleni haha.
Viime Suomen reissulla ehdin vihdoin ja viimein treffaamaan Terhiä, jonka käsialaa nämä kuvat myös ovat! Ja huh kuinka kivat näistä tulikaan! Sitä kun kuvaa itse itseään, niin sitä jämähtää niihin vanhoihin rutiineihin, asentoihin, ilmeisiin ja kuvauskulmiin ennenkuin huomaakaan ja on erittäin virkistävää että joku toinen ottaa kuvat susta. Etenkin jos hänellä on oma visio kuvien suhteen. Voisin tottua tähän että Terhi kuvaa mun kuvat aina jatkossakin :-----D
Oon seurannut Terhin blogia jo pitkään ja hän onkin yksi mun suurimmista tyyli-inspiraation lähteistä kuten kerroinkin jo 'blogin takana' postauksessa. Joten oli ihana viimeinkin nähdä in real life ja todeta että tullaan niin hyvin juttuun että ois voinut luulla meidän tunteneen jo entuudestaan. Tai niinhän se vähän meneekin some ja blogi-maailmassa. Sitä teitää yllättävän paljon ihmisestä pelkästään blogin perusteella ja usein sitä kyllä tunnistaa jo etukäteen että kenen kanssa sopii yhteen. Mä oon ollut viime vuosina naurettavan huono tapaamaan uusia ihmisiä tai edes yrittämään uusien kavereiden löytämistä, joten oon super ylpee itsestäni kun oon pystynyt tänä syksynä siinä itseäni tsemppaamaan. Aikuisiällä tuntuu uusien ystävien löytäminen paljon vaikeammalta, kuin esimerkiksi opiskellessa. Harrastustenhan kautta niitä ystäviä yleensä löytyykin ja siksi oon kiitollinen siitä että kirjoitan blogia. Ainakin sitä kautta löytyneillä ystävillä on jo valmiiksi yksi yhdistävä piirre mistä keskustella!
Mä jostain syystä luulen aina, että kukaan ei varmasti olisi kiinnostunut mua tapaamaan, että oon jotenkin tosi uncool. En tiedä miksi mulla on tälläinen typerä käsitys itsestäni, mutta sen vuoksi ehkä koen vaikeaksi laittaa viestiä muille. Ja sen vuoksi oon aina tosi iloinen ja yllättynyt kun saan yhteydenoton 'tavataanko'! Mä voin juurikin allekirjoittaa sen, että aikuisena ystävien löytäminen on haastavaa, varsinkin jos siihen ei itse laita eforttia. Haluan yrittää unohtaa sen luulon että vaikuttaa stalkkerilta, jos somen kautta lähestyy kivan oloista tyyppiä ja kysyy kahville :----D Intoverttinä mä usein vain 'tyydyn' siihen mun omaan (loistavaan) seuraani ja unohdan, että vitsit se on siistiä tavata uusia ihmisiä, kuin myös vanhoja kavereita!
Joten, introvertin neuvo siihen että miten voi löytää aikuisena uusia kavereita on, että jos sulla on harrastus ja sitä samaa harrastaa joku muu kivan oloinen tyyppi, kannattaa rohkeesti vain kysyä kahville. Ja viestin voi tosiaan laittaa instagramissa, jos kasvotusten tuntuu liian isolta stepiltä! Tai sitten jos bongaat instagramista henkilön, niin ihan hyvin voi laittaa suoraan siellä viestiä. Mä oon ainakin super otettu jos joku laittaa mulle viestiä instassa ja uskon että sitä kautta pystyy tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin helposti. Tätä yritän myös muistuttaa itselleni ja rohkaista itseäni tekemään samoin, tiedän ettei oo helppoa laittaa tuntemattomalle viestiä, mutta haluan uskoa että jos mä tuun siitä niin iloiseksi, niin tuskin kovin negatiivinen reaktio syntyy jos mä laitan jollekkin viestiä. Ainakin toivon niin :---D
Read more