POIKAYSTÄVÄN JÄTTÄMINEN MAAPALLON TOISELLE PUOLELLE

LIFE, TRAVEL

Osa varmaan teistä tietääkin, että allekirjoittaneella on norjalainen poikaystävä ja yhteistä taipaletta on meille kertynyt on-off kaukosuhteessa reilut kolme vuotta. Viimeisen noin vuoden mä oon asunut Norjassa, mikä on meille ollut tietenkin aivan uskomattoman huippua aikaa. Saada vihdoinkin asua samassa maassa, saman katon alla, samassa arjessa. Tää on jotain mistä en halua luopua, sen lisäksi että vihdoinkin saatiin luopua kaukosuhde-leimasta, viihdyin Norjassa paremmin kuin koskaan uskoinkaan. 
Tän vuoksi voi ehkä tuntuakkin mielenkiintoiselle miksi mä sitten lähdin kolmeksi kuukaudeksi pallon toiselle puolelle reissaamaan kun olisin hyvin voinut jäädä Norjaan. Minäpä selitän. 

Uskon että ihmiset parisuhteissaan on hyvinkin erilaisia, mutta heidät voi hyvin karkeasti jakaa kahteen kategoriaan. Heihin jotka juurtuvat parisuhteessaan henkilöön ja yhteiseen elämään ja heihin jotka eivät koe parisuhteen olevan mikään este oman elämän elämiseen juuri niin kuin haluaa. En sano, että kumpikaan näistä on parempi tai huonompi tai että näistä kumpikaan sulkisi pois toista vaihtoehtoa. Haluan vain todeta sen, että uskon että kysymys siitä lähdetkö kolmeksi kuukaudeksi maapallon toiselle puollelle reissaamaan jättäen poikaystävän taakse odottamaan, jakaa ihmisiä parisuhteessa hyvinkin radikaalisti. Uskon että joillekkin ei ehkä tulisi mieleenkään lähteä, olen esimerkiksi kuullut että parisuhde saattaa olla ratkaiseva tekijä sen suhteen ettei opiskelijavaihtoon lähdetä. 
Ja sitten on nämä toiset ihmiset. Niinkuin minä. 
Tämän mahdollisuuden tarjoutuessa, en oikeastaan miettinyt hetkeäkään että voinko lähteä. Olin kirjaimellisesti heti lähdössä ja ostamassa lentolippuja. Mun mielessä ei käynyt ajatusta, että enhän mä nyt voi matkata näin kauas, näin pitkäksi aikaa. Tiesin heti ilman pientäkään epäilystä että mä olen lähdössä Uuteen-Seelantiin, vaikka olen parisuhteessa.
En tiedä voiko tätä sanoa itsekkyydeksi. Että en ajattele poikaystävääni ollenkaan, kun vain ilmoitan että "hei bebe lähden sitten kolmeksi kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin!". Tiedän että jos en olisi tälle reissulle lähtenyt just nyt, olisin katunut sitä loppu elämäni. Minä en koe olevani itsekäs. Vierastan ajatusta siitä, että parisuhteessa oleminen millään tavalla rajoittaisi mun elämää. Mun mielestä olisi kamalaa, että joutuisin miettimään voinko tehdä jotain vain siksi että mä olen parisuhteessa. Mä tiedän että meidän suhde seisoo niin vankalla pohjalla että mä voin hyvinkin reissata kolme kuukautta ja tulla sitten takaisin ja poikaystävä voisi tehdä samoin. Mun mielestä se, että mä kokisin etten voi lähteä pois kolmeksi kuukaudeksi parisuhteen takia, tarkoittaisi sitä että siinä parisuhteessa on jotain vialla. Mä oon edelleen se sama ihminen kuin mä olin ennen kuin alettiin seurustelemaan, mikä tarkoittaa että mulla on edelleen samat unelmat ja haaveet mun elämän suhteen kuin kolme vuotta sitten. Mitä hukkaan heittämistä se olisikaan, jos ne jäisi toteuttamatta. 
Mä tiedän että tämä saattaa kuullostaa jonkun korvaan kärkkäältä mielipiteeltä. Sitä se ehkä onkin. Enkä mä todellakaan halua syyllistää ketään tai väittää omaa paremmuuttani. Jokainen parisuhde on täysin uniikki ja miten parisuhteessa olevat kaksi henkiöä elävät yhdessä on vain heidän kahden välinen asia. Tämän vuoksi mä haluankin kertoa meidän parisuhteesta tämän ja ehkä herättää ajattelemaan seurustelua uudella tavalla.  


Myönnän että meidän parisuhde on ehkä vähän "erilainen" johtuen meidän pitkästä kaukosuhde-statuksesta ja siitä että kun aloitimme seurustelun tiesimme heti joutuvamme viettämään enemmän aikaa erossa kuin yhdessä. Tämän vuoksi meille ei varmasti ole niin extremeä viettää näin pitkää aikaa erossa, koska olemme tehneet sen aiemminkin, kuin muille "normaaleille" parisuhteille. Olemme tottuneet siihen valitettavaan faktaan että usein ollaan erillään ja ikävöinnistä ja skypettelystä on tullut tuttua puuhaa. Viime vuosi samassa maassa tosin hyvin pyyhki nämä muistot pois ja hetken aikaa tuntui, että oltaisiin ihan normaali kaksikko.
Mutta en usko, että tämä olisi ainut syy, minkä vuoksi mä pystyin lähtemään. Kaukosuhteessa eläminen ja se, että siitä huolimatta suhde toimii mitä parhaiten kertoo ehkä meistä jotain. Jos mun pitäisi sanoa vain yksi ominaisuus mikä on tärkeintä kaukosuhteeseen, se olisi luottamus. 
Mä luotan mun poikaystävään 100 prosenttisesti ja hän muhun. End of conversation. En usko että kaukosuhde edes oikein toimisi ilman 100 prosenttista luottamusta. Ilman luottamusta, en usko että olisin voinut tänne lähteä. Mutta kun luottamus on vahvaa molemmin puolin, mahdollistaa se sen, että molemmat osapuolet voivat elää omaa elämäänsä yhdessä. Ilman sitä että tarvitsee olla mustasukkainen, epäilevä tai vainoharhainen. Periaatteessahan se on kauhistuttava ajatus lähteä näin kauas omasta rakkaastaan. En mä tietenkään halua olla erossa. 
Välillä nieleskelen kyyneleitä kun ikävä kalvaa niin kamalasti. Meidän epäsäännöllisen säännölliset skype hetket on mun päivien kohokohtia, vaikka kommunikointia ja viestittelyä haittaa suhteellisen paljon, että toinen meistä on aina nukkumassa, menossa nukkumaan tai vasta heräämässä. Samaan aikaan kauhistelen että aika menee niin nopeaa ja tuntuu etten ehdi tehdä täällä tarpeeksi aisoita kuin myös lasken päiviä siihen, että nähdään taas. En voisi kuitenkaan olla onnellisempi siitä että mä oon täällä. 
Tänne lähteminen on niin jotain mikä mulle on tyypillistä.

Sanoin että pystyin lähtemään tänne sen vuoksi, koska meillä on niin vankka luottamus meidän parisuhteessa toisiimme. Meidän suhde on niin vahva ja vakaa, että tänne lähteminen ei ole mikään ongelma. Sanoin, että kaukosuhde historia helpottaa tätä tilannetta ja että sen vuoksi meidän on helppo elää meidän omaa elämäämme yhdessä. 
Tämä on ehkä puolet siitä, miksi mä pystyin niin helposti pakkaamaan laukkuni. Toinen osa tästä asiasta on se, että tää on niin jotain mitä mä tekisin. Oon luonteeltani tälläinen. Aina valmis lähtemään, näkemään uutta ja hyppäämään tuntemattomaan. Saatan olla vähän uhkarohkea ja välillä luulen että oon voittamaton. Rakastan matkustamista ja se on jotain mitä haluan tehdä paljon myös tulevaisuudessa. Ajattelen myös itseäni, sitä mitä minä haluan ja tunnen itseni sen verran hyvin, että ymmärrän mitkä asiat mun täytyy tehdä jotta voin pysyä itsenäni. Olen itsenäinen ja mulla on vahvat mielipiteet ja mä halaun pysyä itsenäisenä, omana itsenäni. Kuten jo aiemmin kirjoitin, mä inhoaisin sitä ajatusta että mun parisuhde rajoittaisi mua. Eikä mulle olisi luonteenomaista jättää asioita tekemättä sen vuoksi. Siksi olenkin mitä onnekkain, että mun poikaystävä on maailman mahtavin ja samantyylinen kuin minä! En tietäisi mitä tekisin, jos poikaystävä olisi vastustanut tai pyytänyt mua jäämään. Tää todellisuudessa on aika once in a lifetime kokemus ja mun mielestä olisi ollut hullua tänne lähtemättä, mutta tiedän ja ymmärrän että ehkei kaikki olisi tehneet samalla tavalla.
Mä oon sitä mieltä että jokaiselle parisuhteelle tekee hyvää, jos joutuu hetken elämään kaukosuhteessa. Sen myötä väkisinkin arvostaa sitä toista ja yhteistä läsnäoloa paljon enemmän. Tän vuoksi mä kannustan jokaista lähtemään, kokeilemaan jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Parisuhde kyllä kestää jos se on kestääkseen. Tuntuu hullulta että ihmiset parisuhteen jälkeen sinkkuina toteavat, että huh nyt voin tehdä kaikkia niitä asioita mitä en parisuhteessa voinut. Ei asian niin pidä mennä. Parisuhteen ei tule rajoittaa sun elämää tai unelmia. 
En tiedä olenko osannut avata mun ajatuksia tarpeeksi nätisti, loukkaamatta ketään. Se ei ole mun tarkoitus. Kuten mä sanoin, niin jokainen parisuhde on tietenkin erilainen ja jokainen tekee omat valintansa. Tämä on vain mun näkemys tästä asiasta ja haluan avata mun ajatusmaailmaa siitä, miksi mä lähdin pitkälle reissuun ilman poikaystävää. Ja jos joku siellä on tilanteessa, että miettii voiko lähteä, niin mä sanon että tietenkin! 


Rakkaus riittää. 

Likes

Comments

Milla
Milla,
Mahtava postaus ja sulla on aina niin upeita kuvia täällä!!

Itsekin olin ehkä hieman juurtunut poikaystävääni, mutta sitten muutin toiselle paikkakunnalle ja nähdään nykyään noin pari kertaa viikossa ja mä viihdyn näin tosi hyvin. Lukiossa tosiaan erosin silloisesta poikaystävästä koska lähdin vaihtoon ja tiedän, että olisin katunut jos en olis ottanut sitä mahdollisuutta vastaan. Mäkin aion ehdottomasti lähteä vielä amkista opiskelijavaihtoon, enkä nää syytä miks suhde estäis sitä. :--)

Todellakin oon sun kanssa samaa mieltä siitä, että suhteen ei pitäis rajoittaa elämistä ja niitä unelmiaan pitää toteuttaa! En halua ikinä katua, etten ois ottanu jotain huikeeta tilaisuutta vastaan suhteen takia. Vaikka tosiaan rakastan matkustaa poikaystävän kanssa, se on niin ihanaa nähdä ja kokea huikeita juttuja yhdessä. Ihana postaus ja ihana sinä, nauti uudesta selannista!! <3
www.blogger.com/profile/082588893587628135
Reetta Pellikka
Reetta Pellikka,
vitsit, kiitos!

Huippua kuulla, että teillä onnistuu kaukosuhteessa eläminen hyvin! Sitä mun mielestä pidetään ihan turhaan kamalana asiana, vaikka tiettyhän se on ihanaa olla rakkaan kanssa koko ajan. Suhde ei todellakaan pitäisi estää vaihtohaaveita, mä olisin ainakin katunut jos oisin jäänyt sen takia kotiin! Mäkin rakastan poikaystävän kanssa reissaamista, ihan parasta! Mutta ei ehditä reissata tarpeeksi yhdessä että se täyttäis mun matkakuumeen :----D

Kiitos!<3 Mä nautin!
www.blogger.com/profile/128716114949887362
Write a comment...
IP: 82.99.3.229