PUNAINEN JA RUUDULLINEN ASU, SEKÄ MITÄ MULLE KUULUU

LIFE, SLOW FASHION

Lokakuu. Herään arkisin aina kuudelta ja yhtäkkiä silloin on vielä pimeää. On samaan aikaan synkkää herätä pimeyteen, mutta myös lohdullista katsella ikkunasta sarastavaa aamua. Istun aamuisin sohvalla viltin alla pitkään kahvia juoden ja aamupalaa syöden. Rakastan rauhallisia ja hitaita aamuja, enkä varmasti jaksaisi arkea kovin pitkään, jos pitäisi joka aamua kiiruhtaa töihin minuuttiaikataululla. Entinen yökukkuja-minä ei voisi uskoa sitä, että herään vapaaehtoisesti jo kuudelta, vaikka myöhempikin riittäisi.

Oslossa kelit on vaihtuneet siitä melkein parista kymmenestä lämpöasteesta vain vähän yli kymmeneen asteeseen yhdessä yössä. Meillä ei ole kotona toimivaa lämpömittaria, joten aamun lämpötila tulee aina yllätyksenä, kun astun ulos. En tietenkään muista aamuisin koskaan katsoa sääennustetta. Siinä aamutuimassa pyörän selässä paljaat nilkat palellen vannottaa itselleen, että seuraavana aamuna en varmasti lähde, nilkkasukissa ja ilman hanskoja liikkeeseen, vain unohtaakseen sen seuraavalla kerralla. Tajusin kaipaavani hyvää tuulen ja sateenpitävää takkia, mutta joka ei hiosta kuten sadetakki. Miten ihmisellä, jolla on noin sata takkia, voikin olla tarve vielä yhdelle? Löysin pitkän etsinnän jälkeen sekä ulkonäöltä ja ominaisuuksiltaan mua miellyttävän parkatakin, joka on täydellinen pyöräilyyn, mutta ei näytä liian urheilulliselle. Ehdin käyttää sitä vain muutaman päivän, ennen kuin aamuisin alkoi olemaan vajaa viisi astetta ja takkirukka aivan liian ohut niihin keleihin. Oon kuitenkin sinnikkäästi yrittänyt sitä edelleen käyttää, lisäämällä alle paksumpaa neuletta. Iltapäivällä taas oon hyvinkin lämmin polkiessani koko kotimatkan ylämäkeen.

Viihdyn töissä älyttömän hyvin ja työtehtävät tuntuvat mielekkäille. Tänä maanantai aamuna tajusin olevani niin onnellinen matkalla töihin. Näytin varmaan vähän hassulle kun kävelin naama hymyssä ennen kasia maanantaiaamuna. Olen töissä startupissa, joten hyppäsin suoraan syvään päähän vastuun ja tekemisen kanssa. Oon meidän yrityksen ainut markkinointi-vastaava ja välillä tuntuu, että olen jotenkin huijaamalla päässyt tähän pisteeseen, enkä oikeasti osaa näitä hommia sillä tasolla kuin mun luullaan. Miksei sitä vain voisi luottaa omiin kykyihinsä ja uskoa, että hei mä oon hyvä siinä mitä mä teen? Tälle ajattelulle on oma nimikin, huijarisyndrooma ja tuntuu että koen sitä vähän joka osa-alueella elämässsä. Niin töissä, blogin parissa kuin aikuisuudessakin.

Ainut missä en koe huijaavani on varmaan nää asukokonaisuudet! Oma tyyli tuntuu varmemmalta kuin koskaan ja syksy tuntuu niin mun jutulta. Tää asu on yksi mun lemppareista just nyt ja tää on itseasiassa kolmas kerta kun yritän ottaa tästä asukuvia! Molemmat aikaisemmat kerrat on epäonnistuneet täysin jostain syystä ja oon vähän sitä mieltä, että nää housut on erittäin vaikeat kuvattavat. Päällä nää näyttää tosi kivoille, mutta jostain syystä kuvissa nää tekee mun alavartalosta ainakin kaksi kokoa isomman näköisen. Siitä huolimatta huomaan haaveilevani toisista ruudullisista housuista. Punainen ja ruudut on kuin tehty toisilleen ja tää kombo on samaan aikaan klassinen, mutta myös statement. Punainen on edelleen mun ykkösväri, enkä oikein muita värejä sitten osaakkaan käyttää mustan, valkoisen, sinisen ja harmaan lisäksi. En laske sinistä ns. väriksi (enkä käytä siitä kovin räikeitä versioita jokatapuksessakaan), koska se on aina ollut mun väri.


Mä haluaisin kuulla mitä teille kuuluu? Minkälainen syksy teillä on edessä ja mikä on teidän lemppari statement väri? ❤

Tykkää-merkinnät

Kommentit

TheSHE
TheSHE,
Ihana postaus taas & super kiva kuulla ett viihdyt duunissas!! Mullakin uusien työjuttujen myötä muuttunut rytmi ja oon ihan ihastunut ennen kasia heräämiseen päivittäin!!❤️
nouw.com/theshe
FashionStatement
FashionStatement,
voi kiitos, ihana kuulla! hehe hyvä etten oo sit ainut, joka on tykästynyt rytmin muutokseen! siinä saa päivään heti vähän ryhtiä kun nousee aikaisin!
nouw.com/fashionstatement
Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229