SUPERONNELLINEN JA KAUHUISSAAN

LIFE, SLOW FASHION

Välillä tuntuu että mussa on kaksi täysin vastakkaista puolta. Oon nyt samaan aikaan superonnellinen ja iloinen, eikä mun elämä vois olla mielestäni yhtään parempaa. Mutta samaan aikaan oon kauhuissani tulevaisuudesta ja erittäin stressaantunut gradun kirjoittamisesta ja rahojen riittämättömyydestä. Saatan toisinaan hymyillä ja nauraa ääneen kun oon niin onnellinen ja toisinaan panikoin ja pidättelen kyyneleitä kun stressaa niin vietävästi. Tuntuu että mun elämä on niin täydellinen mutta samaan aikaan ihan kamala.
En oikein tiedä miten päin olla. Niinä hetkinä kun oon onnellinen, välillä koen syyllisyyttä siitä etten stressaa. Mä oon vähän stressaaja luonne, mutta samaan aikaan myös vähän laiska. En oo suoraansanottuna jaksanut laittaa niin paljoa eforttia gradun eteen että voisin olla vähän rauhallisimmin mielin. Ja se jos joku vasta stressaakin haha. Syyllistän itseäni kovasti siitä, että miksi oon ollut niin onnellinen ja tehnyt kivoja juttuja, kun ois pitänyt olla stressaamassa. 
Eihän tässä oo mitään järkeä. Mä oon pahimmillani silloin kun en voi tehdä paljon mitään asioiden eteen ja jään limbotilaan odottelemaan vastauksia ja lopputuloksia. Pahimillaan oon sitä mieltä että mä oon suurin epäonnistuja tässä universumissa ja mistään ei tule tulemaan mitään. Tunnen syyllisyyttä ihan kaikesta mitä en oo tehnyt, vaikka ne asiat mitkä oon tehnyt niiden toisten asioiden sijaan on ollut ihania ja omalla tavallaan varmaan tärkeämpiä.
Ei oo helppoa tämä elämä. 
Parhaimmillani mä oon super ahkera ja tehokas, mutta kun putoan siitä omasta kelkastani pois, muutun täysin itseni vastakohdaksi. Näinä hetkinä laskujenkin maksaminen tai kaupassa käynti tuntuu ihan ylitsepääsemättömälle. Just nyt mun pitäisi kavuta takaisin siihen kelkkaani ja get shit done. Jos sitä joka päivä tekisi edes vähän jotain. Hetken veisi asioita eteenpäin, tekisi gradua tai muuta hyödyllistä, niin ehkä sitä seuraavana päivänä se tulisi helpommin suoritettua ja ehkä jopa tulisi tehtyä enemmän. En oo koskaan tuntenut itseäni näin tahmeaksi.
Näiden kuvien otto hetkellä olin superonnellinen. Vaikka oon meri-ihmisiä, mä taidan nyt ymmärtää miksi ihmiset rakastaa järviä. Täällä oli hyvä olla. 

Likes

Comments

Saara
Saara,
kivoja kuvia:-) Mulla ihan sama, joko teen hirveellä tahdilla hommia, tai sitten en saa oikein mitään aikaiseksi.. Välillä toivoisi että osaisi olla se väli muoto niin ei aina kertys hirveesti asioita stressaamaan :'Dwww.blogger.com/profile/182237412200967209
Reetta Pellikka
Reetta Pellikka,
Kiitti! haha näin kai se aika monella tuppaa olemaan... Vaikka helpompaa olisi vähän tehdä koko ajan :'---Dwww.blogger.com/profile/128716114949887362
Write a comment...
IP: 82.99.3.229