VAATEPAASTO LOPPUI - MITEN MENI?

Aloitin vaatepaaston maaliskuun puolessa välissä, tarkalleen ottaen 11.3 ja sääntönä mulla oli etten ostaisi toukokuun loppuun saakka mitään vaatetta/kenkää/asustetta/meikkejä uutena. Poikkeuksen teki sukat ja alusvaatteet, käytössä loppuneet meikit, ihonhoito ja käytettynä ostetut tai itsetehdyt vaatteet. Oon siis tänä aikana ostanut käytettynä, joten missään totaalisessa ostolakossa en ole vaatteiden suhteen ollut. Tänä aikana olen myös innostunut ompelemaan, joten olen muutaman vaatteen tänä aikana myös itselleni ommellut. Uskon myös että jos olisin kieltänyt itseltäni käytettynä ostamisen, olisi tää koko haaste ollut hankalampi.

Tänä aikana kotiin kirpparilta on päätynyt suurinpiirtein 8 vaatetta/asustetta, joten en sinänsä voi sanoa että vau oon ollut täysin ostamatta koko tämän kaksi ja puoli kuukautta. Eikä se toisaalta ollut tarkoituskaan. Käyn kirpparilla lähinnä vain silloin kun oon Porvoossa, joten voisi ajatella että vähemmän tulee ostettua käytettynä verrattuna siihen että asuisin vielä Suomessa. Tavoitteena oli mulla se, että en osta uutena mitään, huomattuani sen, että ostan yllättäen aika paljon vaatteita uutena verrattuna siihen mitä luulin. On välillä aika herättävää se, että listaa mitä kaikkea on ostanut tietyllä aikavälillä.

No miten meni? Yllättäen meni tosi helposti tää aika, mikä johtui varmasti siitä että ostin kirpparilta ja tein itse muutaman vaatteen. Aina toukokuun puoleen väliin saakka meni super helposti enkä ollut edes lähellä sortua mihinkään ostokseen. Sitten toukokuussa ostin "vahingossa" uikkarit kahdella eurolla. Jotenkin siinä tilanteessa unohdin täysin olevani ostolakossa ja tajusin vasta kotona että vitsit nythän tää meni tässä! Tän jälkeen jotenkin ajatus alkoi harhaantumaan ja ostin aivan ostolakon viime metreillä kaksi vaatetta kaupasta. Löysin täydellisesti istuvat valkoiset farkut, jotka uskoin myyvän loppuun ennen tän lakon päättymistä. En oo käynyt tarkistamassa kävikö näin tosiaan, mutta tiesin että tää ostos oli pitkään harkittu ja loppuun asti ajateltu, joten en oo tätä katunut jälkikäteen. Löysin myös päivää ennen lakon loppumista täydellisen pellavahaalarin, jonka ostin myös sen varjolla että uskoin sen myyvän loppuun heti. Ja jos nyt totta puhutaan, niin halusin sen ehdottomasti itselleni haha. Vähän huteria perusteluitahan nää on ja olisi pitänyt varmaan olla tiukempi ja pitää omista säännöistä kiinni loppuun saakka. En voi siis sanoa, että selvisin tästä lakosta sitä rikkomatta, mutta oon kuitenkin ylpeä itsestäni, että oon onnistunut muuttamaan omaa ostokäyttäytymistä.

Mitä jatkossa? En usko että enää jatkan lakkoilua, mutta pitäydyn samassa periaatteessa kuin tähänkin asti. Ostan ensisijaisesti vain käytettynä (tai teen itse) ja jos jotain en löydä käytettynä niin voin harkintaa käyttäen ostaa sen uutena jos täydellinen tulee vastaan. Ylipäätänsä haluan edelleen ostaa vähemmän ja siihen pyrin myös jatkossa. Haluan pitää listaa mun haaveista ja ostaa vain asioita joita on siinä listalla. En tosiaankaan oo täydellinen kuluttaja, sen nyt osoittaa jo tämä etten pystynyt lakossa loppuun saakka kunnollisesti haha.. Uskon kuitenkin että tää lakko muutti mun suhtautumista kuluttamiseen. Huomasin että oli jotenkin vapauttavaa se, että tiesi ettei voinut ostaa mitään. Tuli kierrettyä paljon vähemmän kaupoissa ja välttelin tehokkaasti myös nettikauppoja ja sen takiahan ei myöskään mitään himotuksia tullutkaan. Nämä mun sortumiset johtui tietenkin juuri siitä, että olin kaupassa ja päästin itseni siihen tilanteeseen, etten voinut enää vastustaa 'kiusausta'. Oon aika hätäinen ihminen ja sen vuoksi taipuvainen heräteostoksiin ja tästä tavasta haluan päästä eroon. Oon ehkä myös viimein sisäistänyt sen, että kaikkea ihanaa ei tarvitse omistaa. Mulla ei tarvitse olla jokaista ihanaa vaatetta ja kenkäparia, vaikka siltä aluksi voisi tuntuakkin. Tärkein asia minkä toivon oppineena on juuri tämä ja toivon että tää ajatus säilyy mulla mielessä nyt pitkään! Varsinkin se pitää pitää mielessä, että jos mulla on jo nyt yksi tuote, niin en tarvitse toista samanlaista, vaikka se olisi kuinka ihana. Rajallinen on se määrä mitä mä voin vaatteita käyttää ja omistaa. Elämä on paljon helpompaa mitä vähemmän omistaa ja sitä vähemmän aikaa menee omistuksien ylläpitoon mitä vähemmän asioita itsellä on.

Oon siis onnellinen siitä että lähdin tähän vaatepaastoon ja en oo kovin pahoillani siitä että mokasin lopussa pariin kertaan. Voisin nähdä että tätä voisi tehdä tulevaisuudessa uudestaankin jos tuntuu että alkaa riistäytyä käsistä tää homma. Haluan myös jatkaa tätä samaa linjaa eteenpäin ja se ehkä vähän yllätti. Olisi voinut luulla että tän jälkeen olisi halunnut ostaa menetetyn ajan edestä! Toivon tietysti sitä että opin tästä kokeilusta jotain ja ei ole tarpeen tehdä kovin radikaaleja ratkaisuja enää uudestaan.