VAATEPAASTO LOPPUI - MITEN MENI?

Tänä aikana kotiin kirpparilta on päätynyt suurinpiirtein 8 vaatetta/asustetta, joten en sinänsä voi sanoa että vau oon ollut täysin ostamatta koko tämän kaksi ja puoli kuukautta. Eikä se toisaalta ollut tarkoituskaan. Käyn kirpparilla lähinnä vain silloin kun oon Porvoossa, joten voisi ajatella että vähemmän tulee ostettua käytettynä verrattuna siihen että asuisin vielä Suomessa. Tavoitteena oli mulla se, että en osta uutena mitään, huomattuani sen, että ostan yllättäen aika paljon vaatteita uutena verrattuna siihen mitä luulin. On välillä aika herättävää se, että listaa mitä kaikkea on ostanut tietyllä aikavälillä.


Mitä jatkossa? En usko että enää jatkan lakkoilua, mutta pitäydyn samassa periaatteessa kuin tähänkin asti. Ostan ensisijaisesti vain käytettynä (tai teen itse) ja jos jotain en löydä käytettynä niin voin harkintaa käyttäen ostaa sen uutena jos täydellinen tulee vastaan. Ylipäätänsä haluan edelleen ostaa vähemmän ja siihen pyrin myös jatkossa. Haluan pitää listaa mun haaveista ja ostaa vain asioita joita on siinä listalla. En tosiaankaan oo täydellinen kuluttaja, sen nyt osoittaa jo tämä etten pystynyt lakossa loppuun saakka kunnollisesti haha.. Uskon kuitenkin että tää lakko muutti mun suhtautumista kuluttamiseen. Huomasin että oli jotenkin vapauttavaa se, että tiesi ettei voinut ostaa mitään. Tuli kierrettyä paljon vähemmän kaupoissa ja välttelin tehokkaasti myös nettikauppoja ja sen takiahan ei myöskään mitään himotuksia tullutkaan. Nämä mun sortumiset johtui tietenkin juuri siitä, että olin kaupassa ja päästin itseni siihen tilanteeseen, etten voinut enää vastustaa 'kiusausta'. Oon aika hätäinen ihminen ja sen vuoksi taipuvainen heräteostoksiin ja tästä tavasta haluan päästä eroon. Oon ehkä myös viimein sisäistänyt sen, että kaikkea ihanaa ei tarvitse omistaa. Mulla ei tarvitse olla jokaista ihanaa vaatetta ja kenkäparia, vaikka siltä aluksi voisi tuntuakkin. Tärkein asia minkä toivon oppineena on juuri tämä ja toivon että tää ajatus säilyy mulla mielessä nyt pitkään! Varsinkin se pitää pitää mielessä, että jos mulla on jo nyt yksi tuote, niin en tarvitse toista samanlaista, vaikka se olisi kuinka ihana. Rajallinen on se määrä mitä mä voin vaatteita käyttää ja omistaa. Elämä on paljon helpompaa mitä vähemmän omistaa ja sitä vähemmän aikaa menee omistuksien ylläpitoon mitä vähemmän asioita itsellä on.
Oon siis onnellinen siitä että lähdin tähän vaatepaastoon ja en oo kovin pahoillani siitä että mokasin lopussa pariin kertaan. Voisin nähdä että tätä voisi tehdä tulevaisuudessa uudestaankin jos tuntuu että alkaa riistäytyä käsistä tää homma. Haluan myös jatkaa tätä samaa linjaa eteenpäin ja se ehkä vähän yllätti. Olisi voinut luulla että tän jälkeen olisi halunnut ostaa menetetyn ajan edestä! Toivon tietysti sitä että opin tästä kokeilusta jotain ja ei ole tarpeen tehdä kovin radikaaleja ratkaisuja enää uudestaan.
Tykkää-merkinnät
Kommentit



